torstai 8. lokakuuta 2015

Hyppää Venetsialaisiin 28-30.8.2015


!!VAROITUS HYVIN PITKÄ POSTAUS!! 

Ehkä vuoden paras viikonloppu hyvässä seurassa ja hyvät, sekä ei niin hyvät kisasuoritukset takana. Alkuvaikeukset alkoivat jo lähtöä edellisenä päivänä, kun onnistuin jälleen ennen tärkeitä kisoja telomaan itseni, tällä kertaa nilkan koulun liikuntatunnilla. Keskiviikkona kävely tuotti ongelmaa, mutta kalliin nilkkatuen ja kinestive-teippien voimin lääkäri antaisi silti ratsastusluvan, jos nilkka ei olisi murtunut. Torstaina tuntia ennen lähtöä lääkäri soitti ja antoi ratsastusluvan, onneksi.

Torstaina iltapäivällä neljän aikoihin pakattiin auto ja vinka täyteen tavaraa, jonka jälkeen lastattiin Syppe kyytiin jä lähdettiin ajamaan Kalajoelle. Ajettiin koko matka suorilta, ilman ylinmääräisiä pysähtelyjä kisapaikalle, jossa purettiin Syppe ja sen jaban luokse jäävät tavarat.

 Aloin viemään Sypen karsinaan puruja ja kaverini Ronja tuli auttamaan. Karsina täyttikin aika ripeästi kaksien käsiparien ansiosta. Hain ponille vielä vettä jabaan ennen kun lähdettiin ponin kanssa kävelylle. Tarpeeksi käveltyämme vein Sypen takaisin jaballe, jossa sen iltaruoat odottelivat jo ja aamuruoat olivat valmistumassa. Poni sai vielä yöloimet selkään ennen kuin lähdimme mökille, jonka avaimet oli jo haettu.



Mökki sijaitsi tosi lähellä kisapaikkaa, joten ajomatkaan ei mennyt paljon aikaa. Purettiin autosta loput tavarat mökkiin ja valitsin minulle ja julialle "omaksi huoneksi" parven, jossa oli kaksi sänkyä ja näkymät ikkunasta merelle ja hiekkasärkille. Kävin kuvailemassa hiekkasärkällä vähän maisemia, ennen kuin mentin syömään. Kävimme vielä saunassa ennen kuin menin nukkumaan noin puoli kahdentoista aikoihin, koska aamulla herätys soi jo ennen seitsemää Sypen ja tuttumme hevosen ruokintaan.

Aamulla heräsin reippaana 6.45, ja lähdin pyörällä kisapaikalle. Kaikkialta näki että yöllä oli satanut reippaammin vettä ja kaikkialla oli märkää. Kävin ensin ruokkimassa tuttumme hevosen, Roopen ja täytin myös sen vesiastian. Roopen jälkeen oli sypen ruokinnan vuoro. Olin jo lähdössä takaisin mökille, mutta Syppe oli sotkenut yön aikana vesiatian ihan kokonaan, joten vaihdoin sen vielä. Sitten alkoikin satamaan. Olin jo kääntymässä pois kisapaikalta, mutta sitten kunnuon rankkasade iski niskaan ja jäinkin vielä katokseen odottelemaan sateen loppua. No, tietenkään sitä ei tullut, mutta onneksi äiti oli jo herännyt ja tuli pelastamaan minut.  Mökillä syötiin aamupala ja vaihdoin vaatteet, jonka jälkeen tuli jo kiire takaisin kisoihin.

Perjantaina meille oli vain yksi luokka, 100cm arvostelulla A.2.0, joka oli päivän ensimmäinen luokka. Perillä oltiin noin 20 yli kahdeksan, ja kisat alkoivat tasan yhdeksältä. Äiti alkoi harjata Syppeä ja minä aloin laittamaan omia varusteita. Totta kai sateen jäljiltä vanhaan kisakaappiin oli jostain vuotanut vähän vettä suoraan toiseen saappaaseeni. Vetäisin märänkin saapaan jalkaan ja loput varusteet niskaan, jonka jälkeen lähdin radantutustumiseen puoli yhdeksältä ja äiti jäi laittamaan Syppeä. Radankävelyn ja sen opettelun järkeen pääsin suoraa verkkaan, kun äiti oli tullut jo sypen kanssa ja olin luokassa toinen lähtijä. Verkassa otin jokaiselle esteelle parit hypyt, ja verryttelin ponin hyväksi. Radalle pääsin heti luokan alettua valmistautuvasi ratsukoksi. Minua ennen vielä sarjaväliä muutettiin isoille poneille. Alkuradassa meni vähän kaikki hyppypaikat juureen, mutta kun sain neljännen esteen jälkeen pappaponin hereille niin alkoi vasta meno sujua. Tosin kuudes este tuli alas, mutta muuten loppurata oli tosi hyvä. Päästiin ensimmäinen metri maaliin asti, joten hyvin alkoi viikonloppu!



Kävelin ja ravasin sypen kunnolla vielä ennen kuin se pääsi kinttujen kylmäykseen ja jabaan. Käytiin vielä kisakentän lähettyvillä kiertämässä parissa kojussa ennen kun leähdettiin mökille. Menin vielä vähän myöhemmin takaisin kisoihin kuvaamaan isommat luokat. Tosiaan jos joku joka oli venetsialaisissa hyppäämässä ja haluaa kuvia radastaan, niin kysyy vain rohkeasti, koska minulla on muistikortillinen kuvia koko viikonlopulta, paitsi 90 ja 100cm luokista ei ole kovin paljon kuvia.

Kun viimeisenkin luokan kaikki ratsukot olivat pääseet maaliin, päästiin äidin kanssa mökille syömään. Maha täynnä olikin hyvä mennä hetkeksi nukkumaan. Heräsin puolentoistatunnin päästä, kun mökille oli tullut vierita. Mökin etupihalla oli kota, mihin menimme paistamaan makkaraa. Hetken päästä loputkin mökkiläiset saapuivat. Kävin esittelemässä Julialle mökkiä, jonka jälkeen lähdimme kisapaikalle poninhoito hommiin. Taluteltiin Syppeä kisapaiklla ja puihdistettiin jaba, sekä laitettiin aamuruoka ämpäriin ja iltaruoat ponille karsinaan. Koko päivän oli satanut vettä kuuroina, ja kun lähettiin polkemaan takaisin mökille, jälleen iski sadekuuro.

Mökillä oli iltapalat jo pöydässä, joten päästiin heti syömään kuivat vaatteet vaihdettuamme. Syömisen jälkeen lähdettiin koko porukalla hiekksärkälle kivan "ryhmäkuva" auringonlaskussa toivossa. Kuva otettua lähdettiin Julian kanssa pikkospuita pitkin rantan kävelemään. Korkeammalta näkyi tosi kuvauksellinen hiekkapoku, joka meni keskelle merta. Käveltiin sinne ja kuvailtiin.Kuvailtiin niin kauan, että uhkavat ukkospilvet tuli jo liian lähelle, ja tuli jo kuure kävellä takaisin mökille 1-2 kilometrin matka. Käväistiin vielä suihkussa ja katsomassa revontulia ennen
kun menimme Julian kanssa nukumaan.





Lauantaina herättiin viisi minuuttia myöhemmin kuin perjantaina, puettiin vaatteet pälle ja lähdettiin pyöräliemään Julian kanssa kisapaikalle. Julia meni ruokkimaan Roopen ja minä Sypen. Kahdestaan oltiin tuplasti nopeampia kuin minä yksin, joten takaisin mökillä oltiin jo vartin yli kahdeksan. Aamupala oli jälleen valmiina pöydässä, joten päästiin heti syömään. Vaihdoin kisakamppeet ja lähdettiin kisapaikalle kahdeksan jälkeen. Syppe oli jo syönyt melkein kaikki aamuruoat kun alettiin Julian kanssa laittamaan ponia kisakuntoon. Puoli yhdeksältä jätin Julian laittamaan ponin loppuun ja lähdin radankävelyyn. Lauantain ensimmäisenä luokkana oli 90cm arvostelulla 367.1 eli perusrata ja uusinta. Jälleen minulla meinasi olla vähän ongelmia radan muistamisen kanssa, mutta sain lopulta tarpeeksi hyvin sen muistiin ja pääsin kiipeämään ponin selkään.

Starttasin luokassa ponien viimeisenä, joten jouduin odottelemaan jonkun aikaa ennen verkkaan pääsyä. Verkassa oli aika paljon ongelmia vähän jokaisen asian suhteen... Poni oli tosi jäykkä ja hidas joka ikiselle avulle, ja verkka oli vielä yksisuuntainen, joten toinen puoli jäi kokonaan työstämättä. Radalle lähdettiin vähän ristiriitaisin tuntein. Ensimmäinen ylitettiin, toinen pudotettiin. Seuraavat pari estettä hypättiin ja taas pudotettiin puomi. Uusintaanhan ei päästy virheiden takia. Radan jälkeen ravasin paljon molempiin suuntiin ennen kuin annoin ponin kävellä. Luokkassa oli vielä yli 30 starttia, joten saatiin odotella aika kauan ennen luokan loppua.

 90cm ©Pinja Räinä

Luokka saatiin vihdoin päätökseen, ja seuraavan luokan, 100cm radankävelyyn pääsi pian. Metrissä oli kanssa sama arvostelu kuin edellisessäkin luokassa, joten esteitä oli jälleen se lähemmäs 13. Tälläkertaa pääsin heti verkkaamaan. Verkassa poni oli jo paljon parempi kuin edellisellä radalla, kun  oli vasta  saanut yön jälkeiset kankeudet poissa. Metrin radalle lähdettin hyvällä fiiliksellä suorittamaan. Ensimmäisellä esteellä minun paha tapani, vartalon kääntäminen toiseen suuntaan aivan liian aikaisin kostautui pudotettuna puomina. Loppurata olikin jo tosi hyvä, ja pysyin pitkään sijoituksilla perusradan nopeimmalla ajalla. Se ei kuitenkaan riittänyt lähemmäs 50 osallistujan luokassa, mutta oltiin silti hyvin yli puolenvälin. Loppuravejen ja käyntijen jälkeen kylmäsin ponin jalat ja vein sen jabaan. Jäimme koko päiväksi Julian kanssa katsomaan kisoja, ja taluteltiin Syppeä aina välillä.

100cm ©Pinja Räinä


Viiden jälkeen kisojen loputtua päästiin vihdoin mökille syömään. Seitsemän aikoihin lähdimme jälleen Jopolla talleille. Taluteltiin syppe kunnon iltakävelyllä, puhdistettiin karsina ja annettiin iltaruoat ponille. Mökillä söimme iltapalan ja odoteltiin kello 23.00 alkavaa ilotulitusta, jota menimme hiekkasärkille, eli mökin takapihalle katsomaan. Hienon valoshown jälkeen oltiin jo aika väsyneitä ja menimme nukumaan

 
Sunnuntai lähti käyntiin aivan samalla kaavalla kuin kaksi edellistä päivää; herättiin, pyöräiltiin kisapaikalle, ruokittiin, poljettiin takaisin mökille syömään, vaihettiin vaatteet ja lähdettiin takaisin kisoihin. Sunnuntaina meidän luokkana toimi 100cm arvostelulla 367.1. Tänään meillä oli vihdoin aikaa laittaa poni rauhassa valmiiksi, ennen kun oli taas aika lähteä puoli yhdeksältä radankävelyyn.

Radan ensimmäinen este oli okseri, jossa oli ruskeavalkoinen portti alla. Muutenkin este näytti isolta, ja olikin tolpista katsottuna viisi senttiä liian korkea... Rata sisälsi muutamat pitkät linjat ja yhden sarjan. Kauinmaisen linjan ekalla esteellä oli pelottava punainen aika iso mökki ja kukkaruukut kukkineen alla. Yli pääseminen epäilytti pahasti, mutta ei ollut silti mahdotonta. Perusradan viimeinen este oli velä trippeli.

Lähdin jälleen ponien viimeisenä, mutta tällä kertaa alle kymmenes, joten pääsin verkkaan heti radankävelyn jälkeen. Verkassa poni tuntui oikeinkin hyvältä, vaikka pariin kertaan otti kiellot okserille. Radalle lähdettiin varmoin mielin, vaikka yksikään meitä ennen startanut poni ei ollut päässyt rataa läpi ilman kieltoja... Kyseessä ei siis ollut mikän helppo rata. Laukattiin ensimmäistä estettä kohti, ja juuri ennen estettä laukka hieman kärsi, eikä poni hypännyt, vain kielsi. Suoritus keskeytyi, ja ratahenkilökunta nosti pari tipahtanutta puomia. Otettiin sitten koko homma alusta ja päästiin hyvin vauhtiin. Päästiin jopa pelottavan mökin yli, mutta seuraava isohko okserin ylitys oli kuin hidastetusta filmistä, ja trippelistä ei sitten päästy yli ollenkaan, vaikka poni oli jo valmiina nostamassa jalkaa esteen yli. Suoritus jouduttiin siis hylkäämään, joka ei kyllä tällä kertaa yhtään haitannut, koska Sypelle oli jo tosi rankkaa hypätä kolmatta päivää putkeen kaikki pelissä maksimiratakorkeutta, mutta yritti silti sata lasissa, eikä tehnyt ollenkaan niitä sille tavallisimpia kyttäilyjä ja turhia kieltoja.



Ravasin jälleen loppuravit, jonka jälkeen poni sai hurjasti taputuksia loppukäyntien aikana. Heitettiin ylinmääräiet varusteet jaballe, ja mentiin kylmäämään ponin jalkoja, jonka jälkeen se pääsi jaballe vielä hengähtämään. Pakkailtiin tavarat ja mentiin katsomaan vielä parit luokat ennen karsinan tyhjennystä ja kotiin lähtöä. Kaikin puolin kauden parhaat ja opettavaisimmat kisat
Powercup-reissun rinnalla.

3 kommenttia: